Niin, blogi…Blogin pitämistä olen tarkkaan miettinyt, ehkä siksi että vuodatukseni fb seinällä vähenisi ja välittäisin kanssa ihmisistäni. Arkiset päivittelyt saisin purkaa tähän blogiin, jota kenenkään ei pakolla tarvitse edes vilkaista. Ehkä myös tämä 36-vuotiaan uusperheen äidin tämän hetkinen lukio- opiskelu sai sykkeen tälle perustampa blogin perjantai, ajatukselle. Nyt kaikille jotka ihmettelitte, mitä ihmettä perjantai tuolla tekstissä vilahti.. niin se on nyt mun synonyymi p alkavalle kirosanalle..sille pahemmalle kuin kakan synonyymi. Miksi, ajattelee joku, noh siksi, kun tämä 36-vuotias kirjoittaja on myös Tarpojien johtajana partiossa ja koitan kaikin puolin olla hyvä esimerkki ja siksi peet on piilotettu fiksusti tekstiin vähentämättä kuitenkaan ajatuksieni kirvoittamaa painoa tälle perjantai sanalle. Samalla huijaan itseäni ja lukioita kun kukaan ei koskaan tiedä jaaraako se ny perjantaista vai siitä toisesta PERJANTAISTA. Tekstissä varmaan vilahtikin nuo jännät numerot 3 ja 6..ja jokin vuotias..ikä numeroita, ei hiisi tää elämä menee liian nopeeta.
Istun tässä keittiönpöydän äärellä ja samalla kirjoittaessani kuuntelen todella tarkkaavaisesti puolisoani, joka suunnittelee, tuumailee, haaveilee ja ihmettelee kotimme eteistä, joka muistuttaa pikemmin tällä hetkellä remonttityömaata joka etenee…mutta hiljaa. Koitan kuunnella, nyt tekstiä tulee kuitenkin kodimme viidestä juustohöylästä, joidenka liikehdintää puolisoni on tarkkaillut kaiken tämän remontin keskellä.. liikehdinnällä puhun keittiönpöydän, tiskikoneen ja laatikoston väliä.. Kamalaa, jotku höylät olivat vain käyneet pöydällä ja joutuneet heti tiskikoneeseen. Tipahdan junasta, mieheni kertoo jäkättävänsä..noh minähän nyt kirjoitan kuin mikäkin shakespear tai britnispierssi. En kerkeä moiseen komentoida muuta kuin muistan katseellani kuitenkin olla erittäin kiinnostunut juustohöylien järkyttävästä perjantai kohtalosta…
Perheeseen kuuluu vielä tyttäreni Pinni 12 vee, poikani Kappe 10vee ja Kapsu 8vee.. nimet muunnettu asianomaisten ”häpeän äitiäni vuoksi” tai oij..häpäisinkö lapseni kommentilla vuoksi… ei ketään en aijo tahallisesti häpäistä ja kaikki kirjoitukset menee koirani Fifin oikolukemisen kautta. Fifi, jonka nimeä en aijo muuttaa on pieni, mutta suurenmoinen Bernhandinkoirani tai pitääkö sanoa perheemme. Kaikki kun ei päivästä riippuen kauheesti aina Fifistä tykkää. Varsinkaan jos fifin kuola määrä on jostain syystä maximaallistunut litra tavaraksi. Ehkä tämänkään aamun suosio Fifi sumppeihin ei ollut jihaa, koska joku…kirjoittaja oli unohtanut pienen tytön vesikupin ulos. Fifihän on selviytyjä luonne ja oli taistellut kuivumista vastaa yön pitkinä tunteina juomalla vessanpytystä, jota jotku mies puoliset (nimet muutettu) lapset eivät olleet tarpeeiden jälkeen vetäneet. Eli jokainen voi kuvitella minkä pakene parisängystä tilanteen sai aikaan kun pieni ihana Fifimme hyppäsi sumppaileen minua ja puolisoa aamulla sänkyyn. Ainakin puolisoni sai lähes yökkäysrefleksin ja sai nopeet refleksit positumiseen.
Seuraavassa jaksossa, blogimerkinnässä… 😀 kerron lisää. Nyt kuitenkin arjen pyörteisiin… Niin vielä tuosta otsikosta..luodessani tätä järisyttävää blogiani, kysyttiin jonkin robotin vuoksi kysymystä..jonku sepianin poikien isän nimeä….en nyt enää ees muista oliko Sepian ny se nimi…mietin kuumeisesti mikä raamattu visa kyssäri oli.. hitsit en tommosta koskaan ookkaan kuullu..kysäsin sitten puolisolta…se oli se Sepia 😀 tässä vaiheessa mietin tosissaan miten lukio opintojeni käy, onko päässäni vikaa, olenko kenties vajaa…hermostunutta naurua…anna mennä hölömöhän mää oon sopivasti. Aamu uninen tommosiin vaikeisiin robotti kysymyksiin.
-Katja36veerobottiaivo-