Oijj se tunne kun saa viilettää päältäajettavalla leikkurilla nurtsia ja syksyn ensimmäisiä lehtiä… aina olen ollut niin vastaan tätä käsittämättömän mieletöntä kapsitusta kohtaan. No höpö,höpö semmosta ei tartte ku laiskat ja saamattomat luuserit.. ei muutako työntämään leikkuria, siitä kuntokin kohenee ja palalalalala..niin minä vielä pari vuotta sitten papatin. Tämä saamaton luuseri oli erittäin onnellinen kavutessaan tuon keltaisen monsterin selkään tänäänkin. Peruutusta harjoittelin ja puolisonikin menetti lopulta toivonsa, eihän tuo käänny…ei eieieieiei..eli yritin saada peruutettua ja kipattua kuorman tunkiolle 😀 Järjetöntä peruuttelua.
Mieskin läksi duuniin ja jäin ylpeänä pärräämään pihalle ja mietin samalla, ei tähän moni nainen pystyisi, pah uskaltaisi ajaa tätä monsteria…kyllä tää on ihanaa. Tunnelmointini katkaisi Pinnin järjetön ulina…moottori pärisee enkä meinaa ymmärtää…mitä nyt taas…paise, kuolema, juuri nyt…. voi perjantai sanon minä. Jätän leikkurin pärisemään pihaan ja lähden rauhoittelemaan ja tutkimaan tilanteen vakavuutta ja kiireellisyys luokitusta. Oisko kiirreellisyysluokitus aika kova, koska leuan päällä järjetön sisäinen finni…huuto jatkuu..noh yritän värvätä Kappe poikaani hyppäämään leikkurin puikkoihin…se siitä rohkeudesta…noh sammutan koko roskan, eihän tästäkään tullu taas yhtään mitään… Niin tää täydellisyyttä hipova vanha päältäajettava on päättänyt ettei haluakkaan sammua…itku. Nyt pihassa huutaa ruohonleikkuri ja Pinni. Ou jee.
Sisälle broilerkeiton tekoon ja katselen pihalla pärisevää ruohonleikkuria, mitähän ne naapurit taas aattelee.. Pinnin sain onneksi rauhoittuun, koska viimein ymmärsi finnistä olevan kyse, eikä pahimman luokan kasvaimesta. Me ei kuolla viellä tänä yönä. Pinni ihana tyttöni, joka sairastaa psyykkisesti aiheuttaa päivittäin tällaisia ahaa elämyksiä. Tunnen olevani jo taitava puhaltamaan ajatuksia pois..oisinko hyvä rauhanneuvottelija. Näen itseni ensin rauhallisena johtamassa rakentavaa keskustelua, kunnes naamani muuttuisi kirkkaan punaiseksi ja mylvisin kuin karhu…eli en.
Tänään sain myös kivan soiton Pinnin koulukaverin äidiltä, hei voitasko tulla kylään ? Oi, oli mukava. Joku tulee luoksemme kylään 🙂 Kerran tuossa poikani Kapsu ihmetteli miksi nuilla naapureilla on aina jotku juhlat ja vieraita, meillä ei koskaan. Hätkähdän, kun tosiaan tajuan erakkomaisen luonteeni. Lapsuuden ajan ystäviin olen toki vieläkin n. joka toinen kuukausi yhteydessä.. Vasta tulin ystävänä niin höplästä vedetyksi, etten enää jaksa enkä uskalla olla ystävä oikein. Jos voisin laittaa haetaan ystävää ilmoituksen :
1. Et saa olla alkoholisti
2. Et saa olla narkki
3. pidät sanasi
3. Et saa olla Diiva
4. muista pahaa puhuva…se on niin nähty..semmoinen kaveri puhuu sinustakin pahaa
5. Ripustautuja
Saat olla :
6. iloinen, positiivinen
7. elämänjanoinen
8. hölmö
9. tykkään kiertää hautausmaita ja miettiä kohtaloita
10. Rakastat eläimiä
Toki ystäviä on tullut marsuharrastamisen myötä ja koitan sosiaalisesti höpötellä milloin viittomilla tai ruotsin ja englannin sekoituksella. Prahassa olessamme näyttelyssä sanoin näkemiin aina jostain syystä saksaksi..vi da seen vai miten se ny kirjoitetaan… mutta miksi ? Olenko ollutkin entisessä elämässä saksalainen? Marsuharrastuksen myötä minusta on kuoriutunut avarakatseinen, ei homofobinen yksilö. Tutustua olen saanut niin monenlaiseen pariskuntaan, että koen sen vain rikkautena. Siis minä joka olen ollut ennen rasistinen ja täydellisen homofobinen. Voin kyllä ylpeänä sanoa että ihminen voi muuttaa mielipiteitään, ihminen kasvaa ja ajatukset avartuu tai supistuu..minulla ne onneksi laajeni. Tällä hetkellä haaveilen että saisimme perheenä tutustua eri kulttuuritaustaiseen perheeseen..mieheni nyt vielä yrittää jarrutella..olen kuulemma joka paikassa kolmantena jalkana. Ehkä koen äitini kuoleman jälkeen, että haluan jatkaa sitä hyvää työtä jota hän teki. Äiti on silloin jotenkin lähempänä.
Tässä yksi päivä pidettiin pitkästä aikaa lapsuuden ystäväni kanssa jäätelöherkuttelut, kunnon tyyliin. Pakolaiskeskustelu on käynyt kuumana ja olinkin ärähtänyt oman mielipiteeni fb seinälle.. ystävältäni tuli viesti, voitko tulla vaikka olen rasisti ;D Eroavaisuudet mielipiteissä,uskonnossa ja ajatuksissa ei ole koskaan ollut esteenä minulla. Se että kunnioittaa toisen mielipidettä ja aatetta on taas kultaakin tärkeämpi. Se että osaa käyttäytyä ja miettii ettei asioiden laukominen pahoita toisen mieltä. Tässä vaikeuksia minulle on tuottanut lähinnä Fitness ja masennus..noh sen osalta olen päättänyt etten enää asiaan kommentoi. Mutta mitä jos ystäni olisi masentunutfitness urheilija…? Ehkä tämmöseen tilanteeseen en makkaroineni joudu, mutta pistää miettimään. Ehkä hirvein kommentti ns. kaverilta tuli ollessani loppuvaiheessa raskaana. Hänen mielestään kaikki vammaiset pitäisi heti tappaa synnytyksen jälkeen..jonkun Linkolan nimeen vannoi…silloin minulla pimeni. Muistan että sokerikko lensi pitkin lattiaa. Tuo oli ehkä sellainen asia joka olisi tämän miehen kannattanut pitää sisällään.
Mutta tosiaan ilta meni mukavasti jutustellessa. Äärimmäisen sydämmellinen ja ihana ihminen tuo meidän kanttori, kiitos ihanasta kyläilystä. Niin kanttorin ja ateistin kahvipöytäkeskustelut, mukavaa oli 🙂